heart of a champion

Multa toivottiin jonkunlaista luistelupostausta pariinkin otteeseen, joten päätin toteuttaa sen nyt kun kameran käyttö on jääny vähemmälle. Kolmesta ekasta luisteluvuodesta (luistelukoulu + harkkarikausi) mulla ei oikeestaan oo kauheesti kerrottavaa, eikä kuvia, joten käyn läpi vaan nää kisakaudet :----)

Pitkäaikainen haaveeni viimein toteutui, kun pääsin ihan kunnolla joukkueeseen vuonna 2007. Lopetin muut harrastukseni, sillä luistelu alkoi viedä aikaa ja voimia. Ensimmäinen kisakauteni, oma paikka, ihanat kaverit ja jännittävä ohjelma. Muistan edelleen kaikki sairaan ihanat muistot kisamatkoilta, kun riehuttiin hotelleissa yötä myöten ja seuraavana päivänä jännitettiin jäälle astumista. Meillä oli tiivis porukka joiden kanssa oli tietenkin ihan hullut insideläpät. En olisi ikinä uskaltanut edes ajatella että edelleen osa siitä porukasta on mulle läheisiä kavereita. Kaikenkaikkiaan ikimuistoinen kausi, vaikka pikkutyttöjen draamaakin mahtui mukaan ;)

Edellisen kauden läheiset kaverit jatkoivat kaikki matkaansa noviiseihin ja mä jäin vielä minoreihin kehittymään. Aluks mua suretti niiin paljon ja tuntu kauheen vaikeelta olla "yksin" joukkueessa.
Asiaa kuitenkin helpotti varmaan suuresti se, että musta äänestettiin kapteeni. Olin koko joukkuueen kaveri. Ei porukoita, vaan kaikki oli yhtä suurta perhettä. Pärjättiin yhä paremmin ja kehityttiin joukkueena. Loppujen lopuksi tää kaus oli jopa vielä parempi kuin edellinen, vaikka olin aluksi salaa katkera etten päässyt noviiseihin :-----D

Vaikka kaks ekaa kautta olikin ikimuistosia, musta tuntuu silti että tää oli tiksiaikojen paras kausi. Vihdoinkin oltiin isoja ja noviiseja. Meikattiin ja kateltiin lätkäpoikia treenien välissä :----D Puvuista ei tykänny varmaan kukaan, mut ohjelma oli ainakin mun mielestä sairaan kiva. Oli haastetta ja asennetta.
Oheisissa tanssittiin, tsempattiin, rentouduttiin ja pelleiltiin. Kisoissa tehtiin parhaamme, petyttiin, taisteltiin ja petyttiin silti. Nyt kun ajattelee niin eipä mua edes harmita. Edelleen yhteyksissä tavalla tai toisella osan tän joukkueen kanssa.

Sitten suostutteluista huolimatta jätettiin Pinjan kanssa Valtti Areena taakse ja suunnattiin unelmaseuraamme ja Moonlightseihin.
Ehdottomasti yksi elämäni parhaista päätöksistä! Sopeuduin tänne loistavasti ja viimeinki kehityin jopa omasta mielestä. Viime kausi oli kokonaisuudessaan ihan huippu. Joukkue oli kuin mulle luotu, ohjelmassa riitti haastetta ja treeneihin tulo oli lähes aina sairaan kivaa. Se tunne oli niin huippu kun ensi kertaa pääsi mitaleille muuallakin kuin kutsukisoissa. Kauden loppuessa itkettiin enemmän kuin liikaa, harmitti että olin löytänyt niin myöhään tieni tänne.

Tällä hetkellä siis menossa toinen kausi täällä Moonlightseissa, päivitän sen tähän postaukseen varmaan vielä myöhemmin :----) Niin ja pakko vielä mainita et edelleen ihan uskomantonta että kaikki nää vuodet (2004-2012) ollaan Pinjan kanssa oltu samassa joukkueessa ;)